sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Silmäterä-lehden helmikuun numerossa on kerrottu mm. oululaisten koskettelukirjatoiminnasta


Silmäterä-lehti on näkövammaisten lasten vanhemmille, näkövamma-alan ammattilaisille sekä lasten parissa työskenteleville suunnattu näkövammaisten lasten ja nuorten asioista kertova lehti.
Laitan tähän linkin, josta aukeaa lehden tämän vuoden ensimmäinen numero. Lehdessä on  monta mielenkiintoista artikkelia, joista yksi kertoo siis Oulussa tapahtuvasta koskettelukirjojen valmistamisesta.

http://www.silmatera.fi/wp-content/uploads/2015/02/silmatera_1_2015.pdf

Toivottavasti artikkelin lukeminen saa  jossain muuallakin aikaan innostuksen vastaavanlaiseen toimintaan. 


perjantai 6. helmikuuta 2015

Tänä vuonnakin Oulun yliopistolla syntyy uusia koskettelukirjoja!

Kävin eilen yliopistolla sellaiseen aikaan, jolloin tekstiilityön sivuaineopiskelijat olivat tulossa tekemään omia koskettelukirjaprojektejaan. Varsinainen syy eiliselle käynnilleni oli saada itselleni neuvoja karvojen käsittelyyn Marjutilta, yliopiston tekstiilityönopettajalta. Sainkin hyviä ohjeita ja vinkkejä. Samalla halusin tietysti nähdä, millaisia kirjoja tämän vuoden opiskelijat tekevät. 
Onneksi otin kameran mukaan ja voin niiden avulla välittää iloista tunnelmaa käsityöluokasta ja opiskelojoiden innostuksesta koskettelukirjoihin. Laitan kuvat tähän ja kerron kirjoista enemmän sitten kun voin kuvata valmiit kirjat ja kertoa niistä enemmän.






Näiden kuvien perusteella olisi edellisen kirjoitukseni otsikko sopinut myös tämän päivän tekstille.


lauantai 31. tammikuuta 2015

Koskettelukirjan tekeminen ryhmässä on mukavaa

Tänään lauantaina kokoontui neljättä kertaa "Töpöhäntä"-ryhmä. Näyttää siltä, että kuuden hengen aloitusryhmämme on vakiintunut neljään osallistujaan. Sirkku tuli oman ompelukoneensa kanssa kohta minun jälkeeni. Marjatta vähän myöhemmin mukanaan umelmatorttu. Pirjon tiesimme ehtivän vähän myöhemmin, mutta hänkin ehti tekemään osansa niin, että seuraavalla kerralla on taas hyvä jatkaa. 
Tällä ryhmällä on hyvä kokoontua. Jokainen huomaa helposti, mikä oma tehtävä milloinkin on. Minun tärkeimmät tehtäväni tällä hetkellä ovat ovien avaaminen ja kahvin keittäminen ja huolehtiminen siitä, että kahvin kanssa on jotain pientä purtavaa. Tunnelma on lämmin ja iloinen. Koskettelukirja halutaan saada valmiiksi, mutta ei liian nopeasti jotta voidaan vielä ja vielä sopia uusi tapaaminen ;) Sirkku ehti lähteä jo pois ennenkuin muistin ottaa kamerani esille. Tässä kuitenkin pari kuvaa kirjan edistymisestä.




Sillä aikaa kun toiset tekevät karhukirjaa, minä teen tai suunnittelen omia projektejani ja kerron mitä muuta toiminnassamme tapahtuu. Tänään mukanani oli Silitä minua -kirjani, johon laitoin purjerenkaat sidontaa varten ja suunnittelin sen kantta.
Nyt olen oppinut käyttämään hengityssuojainta varsinkin karvakankaita käsitellessä. Silmälääkärini sanoi muutama päivä sitten, että olisi syytä vähentää noita kirjojen tekemistä. Silmäni oireilevat myös pölystä yms. Oli siis keksittävä keina silmien suojaamiselle. Motonetistä löytyi hyvät kevyehköt suojalasit, jotka suojaavat hyvin silmiä. 

Näillä nyt mennään!
Ja tältä se näyttää :)



















Toivottavasti suojat auttavat ja voin jatkaa myös itse koskettelukirjojen tekemistä. Tuntuisi kyllä tosi kurjalta, jos tämä harrastus pitäisi jättää. Toki voin varmasti jatkaa toisten innostamista ja ohjaamista. Eipä kannata vielä surra, vaan yrittää tehdä tämän "karvakirjan" jälkeen  koskettelukirjoja vähemmän pölyävistä materiaaleista. Pitääköhän siirtyä pahvisten kirjojen tekemiseen? Aika näyttää.  

torstai 22. tammikuuta 2015

Vierailu hoivakodissa

On kulunut yksitoista vuotta siitä, kun äitini jouduttuaan aivoinfarktin takia pyörätuoliin sai paikan Tuirankartanon Ainola-kodista. Hän vietti siellä elämänsä kaksi viimeistä vuotta. Vierailin hänen luonaan lähes päivittäin. Siellä käydessäni näin hoivakodin hyvät ja huonot puolet. Osallistuin omaistoimikunnan toimintaan sen perustamisesta alkaen ja koko äidin hoivakodissa asumisen ajan. Ja vähän sen jälkeenkin. Huomasimme toisen omaisen kanssa miten paljon oli yksinäisiä asukkaita, joita ei kukaan käynyt katsomassa. Me päätimme aloittaa vapaaehtoisten ystävien koulutuksen. Ensimmäinen koulutus oli tammikuussa kymmenen vuotta sitten. Siitä se alkoi. Toiminnassa on edelleen mukana ensimmäisen vuoden kurssilaisista ainakin kolme. Itse olen mukana enää harvoin, sillä koskettelukirjat vievät niin suuren osan ajastani. Mutta aikansa kaikella.

Miksi nyt tällaista kirjoittelen koskettelukirjablogiini?? Kävin eilen ystävien palaverissa, koska aiomme pitää kesällä ystävätoiminnan 10-vuotisjuhlat. Palaverin lopussa kyselin paikalla olevien ajatuksia vanhuksille sopivista koskettelukirjoista. Sainkin muutaman kivan ajatuksen työstettäväkseni. Samalla kuulin, että hoivakotiin on tehty kosketeltava seinävaate ja pöytäliina muisteluhetkiin. Sain luvan laittaa tänne niistä kuvat.

Tässä ohjaaja Riitta esittelee pöytäliinaa, joka on
tehty kahdestatoista erituntoisesta kankaasta ja
 keskellä on pyöreä vetoketjulla avattava lokero.
Liina levitetään pöydälle ja sen ympärillä istuvat voivat tunnustella omalla kohdallaan olevaa kangasta ja muistella mitä tällaisesta kankaasta on joskus ommeltu. Liinan on ommellut yksi kymmenen vuotta ystävätoiminnassa mukana ollut ystävä. Hän on myös tehnyt seinävaatteen, jonka avulla muistellaan mattopyykkiä järvessä.
Kuvassa on vesi, jossa ui kaloja. Osa kaloista on maton alla ja
näkyy mattoa nostettaessa. Perhoset voivat lähteä lentoon,
sillä ne ovat kiinni neppareilla.
Harja on narun päässä ja sen saa pois ämpäristä. Kun mattopyykkiä muistellaan yhdessä vanhuksen tai vanhusten kanssa laitetaan ämpäriin tuoksua tuova mäntysuopasaippua. Näin saadaan lisää aisteja mukaan muisteluhetkeen.
Monella hoivakodin vanhuksella on myös näkö heikentynyt.  Näin kaikki kosketusaistin kautta tulevat kokemukset elävöittävät heikkoa näköaistia.

Näin on löytynyt uusi käyttäjäryhmä koskettelukirjoille! Celia-kirjasto ei pysty ottamaan valikoimiinsa koskettelukirjoja vanhuksille. Heille Celiassa on tarjolla paljon äänikirjoja. Mutta vapaaehtoiset voivat ideoida ja valmistaa hoivakoteihin kosketeltavia kuvia tai ihan koskettelukirjoja.

Muistetaan me, että Celiaan tarvitaan lasten koskettelukirjoja paljon lisää. Se tarkoittaa, että tekijöitä tarvitaan koko ajan lisää.
TULKAA MUKAAN TÄHÄN MIELENKIINTOISEEN HARRASTUKSEEN!

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Vuosi on vaihtunut ja on tulossa varsinainen koskettelukirjavuosi 2015!

Kylläpä tuo aika kuluu nopeasti. On juhlittu joulut ja uudet vuodet. On kahlattu sohjossa ja hytisty pakkasessa. Vaikka kirjauksia ei ole tänne tullut, on koskettelukirjatoiminta silti alkanut jo ihan näkyvästi.
Sain Celiasta lainattua pari koskettelukirjaa, jotka olivat omien tekeillä olevien kirjojeni lisäksi mukana, kun kävin Vuolle-opistolla ( joka on vaihtanut nimeään ja oli ennen Pohjola-opisto ja myös minun työpaikkani toistakymmentä vuotta). Kävin kertomassa Celiasta ja koskettelukirjoista koulunkäynninohjaajiksi opiskeleville. Tavoitteenani oli paitsi antaa tietoa myös innostaa heitä tekemään opinnäytetyönsä koskettelukirjan kautta. Viime vuonna yksi innostui ja teki kirjan tunteista ja seurustelusta. Uskon, että tänäkin vuonna sieltä jokunen koskettelukirja ilmaantuu. Kiva odotella :) Opiskelijat olivat aktiivisesti mukana koko ajan, vaikka olin paikalla lähes kolme tuntia.
Teimme alussa harjoituksen tarinan tekemisestä esillä olevan materiaalin avulla. Tässä pari kuvaa siitä.





                   

                      






Syyskuussa alkanut koskettelukirjakurssi on jatkunut marraskuussa ja tammikuussa. Siellähän valmistetaan ryhmässä yhtä koskettelukirjaa vanhasta kansansadusta MIKSI KARHULLA ON TÖPÖHÄNTÄ. Näyttää siltä, että mukana olevat eivät haluakaan saada kirjaa kiireellä valmiiksi vaan haluavat kokoontua yhteen ja jatkaa vähän kerrallaan. Meitä aloitti yhteensä kuusi  ja jokaisella on ollut oma osuutensa kirjan valmistumisessa. Minuntehtäväni on ollut pääasiassa ovien avaus ja tarjoilusta huolehtiminen. Kuvia kokoontumisistamme on jo ollutkin ja lisää laitan sitten kun 31.1. kokoonnumme jo neljännen kerran. Uskon, että silloin on jo jotain uutta kuvattavaa.

Oma projektini karvaisten kankaiden kanssa on sujunut paremmin maskin kanssa työskennellessäni. Tarkoituksenanihan on valmistaa neljä samanlaista koskettelukirjaa, joissa silitetään kirjan sivua ja kuunnellaan ääntä. Sen jälkeen yritetään arvata mistä eläimestä on kyse. 

Tämä kirjoitukseni ei oikeastaan vastaa otsikkoa, mutta päivitän vuoden kulkua suunnitelmien toteutumisen myötä.






lauantai 13. joulukuuta 2014

Yllättävä vastus uuden koskettelukirjan tekemisessä

Nyt on pakko pitää taukoa. Sitähän voisi kutsua vaikka joululomaksi :) Ei vaan millään malttaisi keskeyttää innostavaa suunnitelmaa uudesta kirjasta. Kirjan nimeksi tulee ehkä "Silitä minua ja arvaa kuka olen". 
Idea syntyi oikeastaan jo lokakuussa Espanjassa. Näin siellä niin hyvän näköistä ja tuntuista lehmäkangasta, että oli pakko alkaa miettiä lehmäkirjaa. No, ajatus on muokkautunut useamman eläimen sisältävään kirjaan. Nyt olen löytänyt kankaita ja karvoja viittä eläintä varten. Se riittää, sillä jos sivuja eli eläimiä olisi enemmän toteutustapa tekisi siitä liian paksun. Yksi sivu ehkä olisi mahtunut, mutta en löytänyt minua tyydyttävää, yhtäaikaa oikean väristä ja oikean tuntuista kangasta possuksi. 
Nyt olen tehnyt suunnitelman ja aloittanut leikkaamaan kankaita oikean kokoisiksi. Kankaat pölyävät niin paljon, että olen ilmeisesti saanut sen takia tosi pahan yskän ja pää ja kaikki röörit ovat täynnä limaa. Olen jo aikaisemminkin huomannut herkistyväni pölystä yms. Nyt se vaan on uskottava, sillä olimme lähes viikon pois kotoa ja olo koheni lähes kokonaan. Kotiin tultuani rupesin jatkamaan osien leikkaamista ja oireet palasivat yhden illan aikana. 


Kaupungilla käydessäni poikkesin
 apteekkiin ja ostin kuvassa
näkyvän uuden työasusteen :)
Tässä "syylliset"
                                                             














Nyt on siis aloitettava joululoma, jotta saan viettää joulun kirkasäänisenä ja jatkan sitten välipäivinä tai vuoden vaihteen jälkeen. Kerron sitten vähän enemmän tästä eläinten silittämiskirjastakin.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Uusia suunnitelmia

Uusia suunnitelmia on mielessä muhinut, vaikka en ole ehtinyt blogiani päivittää. Osa syynä on yllätysmatka Helsinkiin kissojen turvaksi, kun isäntäväki lähti Pariisiin. Mutta tuo matka antoi todella paljon myös koskettelukirjojen kannalta.

Olin aikaisemmin sopinut Silmäterälehden päätoimittajan Leena Honkasen kanssa puhelinhaastattelun koskettelukirjatoiminnastamme. Haastattelu tehtiinkin matkamme aikana Näkövammaiset lapset ry:n tiloissa, jossa myös Silmäterälehti syntyy. Näin sain haastattelun kylkiäisenä tutustua Näkövammaiset lapset ry:n toimintaan ja näin miten Silmäterälahti taittuu. Taas sellaisia kokemuksia, jotka antavat uutta intoa koskettelukirjojen tekemiseen ja uusia ajatuksia koskettelukirjojen merkityksestä. Sain mukaani jo aikaisemmin ilmestyneitä Silmäterälehtiä ja odottelen mielenkiinnolla tulevia lehtiä. Varsinkin helmikuun numeroa, johon tulee asiaa koskettelukirjoista ja juuri tehty haastattelu. Samaan lehteen tulee myös Mintun perheen kokemuksia Mintun omasta koskettelukirjasta.

Silmäterälehteen kannattaa tutustua. Se on iloisen näköinen ja sisältää paljon sellaista asiaa, joka auttaa ymmärtämään näkövammaisen lapsen maailmaa. Ja sitä kautta saa uusia ajatuksia omiin koskettelukirjasuunnitelmiin. Lehteä voi lukea myös netin kautta. Näinä päivinä ilmestyy uusi lehti, mutta alla oleva kuva lehdestä on edellinen numero. 
Tässä vielä linkki lehden arkistoon, josta löytää paljon luettavaa:
http://www.silmatera.fi/silmatera-lehti/arkisto/

Kansikuvassa on uusi kummityttöni Minttu viime kesänä. 
Uudet suunnitelmani, joihin otsikkoni viittaa liittyvät koskettelukirjojen ääneen. Suunnitelmissa on ollut toteuttaa äänimaailmaa älypuhelimen kautta tulevaksi. QR-koodin mahdollisuuksista kertoi eräs vapaaehtoinen kerran ja siitä lähtivät suunnitelmani kehittymään. Lähden sellaisella oletuksella liikkeelle, että lähes jokaisessa koskettelukirjoja lukevassa perheessä on käytössä älypuhelin. 
Pakko tunnustaa, etteivät minun taitoni riitä ohjelmistojen tekemiseen, mutta minä osaan sanoa mitä haluan. Ja minulla on yksi pojistani ja toinen veljistäni, jotka osaavat ja ennen kaikkea haluavat toteuttaa toiveitani.
Suunnittelen parhaillaan koskettelukirjaa, jonka sivuilla silitetään hevosta, lammasta, lehmää, possua, koiraa ja kissaa. Eläimestä ei näy eikä löydy muotoa, vain tuntoaisti ja ääni antavat viestin mistä eläimestä on kyse. Luulin, että minulla on jo kaikki kankaat hankittuna, mutta eläviä kissoja viikon hoitaessa huomasin ettei kissa- kankaani tunnukaan oikealta kissalta. Siispä lähden käymään jälleen "metsästysmatkalle" kangas- ja lankakauppoihin ja jatkan myöhemmin.